Unelma uskosta

Jeesuksella oli upea unelma ja visio. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: … ” Unelma on sydämen innovaatio. Ensin oli unelma lentämisestä ja myöhemmin tulivat ne tekniset mahdollisuudet, jotka tekevät lentämisen mahdolliseksi. Olemme astumassa uuteen aikakauteen ja nyt on olemassa tekniset, henkiset ja ennen muuta hengelliset edellytykset Vapahtajamme unelman toteutumiselle.

Olemme astumassa aivan uuteen aikakauteen, hengellisyyden ja uskon aikaan. Tiivistäen voisi sanoa, että kristillisen kirkon historiassa on ollut tähän mennessä kaksi paradigmaa, aikakautta. Ensimmäinen oli apostolinen aikakausi, jolloin kirkon lähetyskenttä oli jokaisen kristityn kotiovella. Toinen paradigma alkoi siitä kun kristinuskosta tuli valtion uskonto, kirkon ja valtion rajat yhtyivät, lähetyskenttä siirtyi kaukomaille ja alueelliset seurakunnat syntyivät. Tämä toinen paradigma, kristikunnan aikakausi, joka on ollut kristillisen kirkon loistokautta, on nyt murtumassa ja kolmas paradigma on murtautumassa esiin. Uusi aikakausi koskee koko maailmaa ja kaikkea elämää tällä pallolla. Kirkko tarvitsee nyt kirkasta näkyä siitä mikä on kirkon ja hengellisen elämän rooli tulevaisuudessa, muuten toiminnastamme tulee vain seurailua, reaktiota jo tapahtuneeseen sen sijaan että se olisi ennakoivaa, proaktiivista. Vaarana on, että jollei kirkko löydä uutta roolia, niin sitä tulee sivusta seuraaja ja se ajautuu marginaaliin.

Tuhon siemenet on kylvetty menestyksessä ja meistä tulee oman menestyksemme vankeja. Se mikä toimi hienosti yhtenäiskulttuurin Suomessa ei enää toimi monikulttuurisessa ja globaalissa maailmassa. Nyt on uudelleen ajattelun aika. Muutokseen on parasta varautua heti kun muutoksen merkit on havaittavissa. Meillä on vielä yksi kaikkein rikkaimmista kirkoista (ja juuri siksi kirkko on itsensä pahin vihollinen), meillä on kansainvälisesti arvioiden aivan huippu koulutetut työntekijät, valtavan hienot puitteet ja mikä tärkeintä suuri osa kansasta kantaa sydämessään tunnelukkoa, sitä uskoa Jumalaan joka on syntynyt varhaisen lapsuuden tunnekokemusten kautta. Ymmärrykseni mukaan 90 % säilyttää tämän uskon yhteyden. Mutta jos tämä, sukupolvien luottamuksen ketju pääsee katkeamaan, niin sitten ollaan haastavassa tilanteessa. Monissa maissa tämä ketju on päästetty katkeamaan ja sen korjaaminen on erittäin haastava tehtävä.

Ihmisten hengellinen nälkä on valtava. Enemmän kuin koskaan aikaisemmin ihminen on tietoinen omasta hengellisestä perusolemuksestaan. Jokainen ihminen kaipaa elämän mieltä ja juuri se tekee ihmisestä ihmisen. Ihmisen hengellisessä evoluutiossa on alkamassa uusi, aikuisempi vaihe. Enää ei voida lähteä siitä, että ihmistä ohjataan ylhäältä oikeaoppisuudella, syyllistämisellä tai muulla hengellisen vallan käytöllä. Ihmistä tulee kuulla, ihmisten erilaisuus ja erilaiset tarpeet tulee tiedostaa. Jokaisessa ihmisessä oleva hengellinen kaipaus on valtava voimavara yhdessä luovuuden kanssa.

Olemme seurakunnissa tottuneet suunnittelemaan toimintaamme ikäryhmittäin. Tämä ajattelu sopii hyvin lapsuuteen ja iäkkäisiin ihmisiin, mutta siitä ei ole juurikaan apua aikuisväestön toimintaa suunniteltaessa. Ihmisestä ei kerro paljonkaan se, onko hän 25- tai 35- vuotias vaan ennemminkin se mitä hän elämässä tavoittelee ja mitä hän arvostaa. Parhaillaan käynnissä olevassa tutkimuksessani olen jakanut ihmiset kymmeneen (10) sosiokulttuuriseen ryhmään visionäärit, tasapainoilijat, nostalgikot, suojelijat, mukanakulkijat, tyytyväiset, erottautujat, bilettäjät, onnen odottajat ja huolettomat. Pyrin selvittämään miten nämä eri sosiokulttuuriset ryhmät eroavat suhteessa uskoon ja seurakuntaan. Tämän hetkinen tilanne näyttää siltä, että kirkko palvelee pääasiassa vain muutamaa sosiokulttuurista ryhmää ja jättää monta ryhmää oman onnensa nojaan.

Avoimuus ja vieraanvaraisuus ovat tulevaisuuden kirkon tärkeimpiä ominaisuuksia. Avoimuus ja läpinäkyvyys luovat yhteyttä. Mitä tarkemmin rajaamme itsemme sitä enemmän ihmisiä jää ulkopuolelle. Uskaltamalla rohkeasti keskittyä siihen, mikä on kaikkein olennaisinta, syntyy tilaa erilaisuudelle ja erilaisille mielipiteille. Ymmärrän, että syy, miksi mitään on olemassa, on rakkaus ja myös vastaus on rakkaus. Tämä Jumalan tärkein ominaisuus tulee näkyviin, tulee todeksi, lihaksi ja vereksi, Jeesuksessa ja hänen ristissään. Pelkistäen se olennainen on usko tähän Jumalaan eli ihmisen suhde Jumalaan. Tämä on ymmärtääkseni olennaisinta, se pienin yhteinen tekijä, joka voidaan ilmaista uskontunnustuksen sanoin, ”Jeesus on Herra”.

Jeesuksella oli unelma, sydämen innovaatio, ja nyt näyttää siltä, että tämä unelma voi alkaa toteutua ennennäkemättömällä tavalla. Edellytykset ovat olemassa. Usko on elämää, erottamaton osa ihmisyyttä ja niin myös kirkon paikka on keskellä elämää.